Keskiviikko- perjantai - 24.-25.11. Hiroshima

Hiroshima on hieno kaupunki- olipa onni, että päätin mennä juuri sinne.

Hiroshimassa minulla oli hauska majoituspaikka – Ikawa ryokan. Se oli periaatteessa perinteinen ryokan, mutta kerrostaloon rakennettu ja osassa huoneita oli omat kylpyhuoneet ja vessat.Ikawan huone oli pieni – n. 9m2 ja patja oli lattialla ja tyynyssä on pienenpieniä helmiä. Kuulostaa epämukavalta, mutta siellä nukkuu kuin sika pienenä (isän sanontaa lainatakseni).

Kapsulihotellin jälkeen oma vessa oli ihana asia! Ja täytyy tuota japanilaisten vessakulttuuria vähän valoittaa – se on erikoista kuten Jouni yhdessä kommentissa valaisi. Heillä on erikoisvessat – voit laittaa päälle lisä-äänen (ettei oikeat kuulu), pesusuihkun ( 1-3 erilaisesti suuntautuvia mutta kaikki häviää vessapaperille) tai sitten pytyn lämmityksen. Joskus vesi pyttyyn huuhtelusta valuu pöntön yläosassa olevan minikäsienpesualtaan hanan kautta. Perinteinen japanilainen vessa on taas laitos, jota on vaikea selittää muuten kun sanomalla ettei se ole pytty vaan eräänlainen laajennettu kouru- toivottavasti vältyn kokeilemasta).

Hiroshiman edustalla on Miyajiman saari. Viehättävä, pittoreski saari, jossa on myös yksi Japanin kuvatuimpia nähtävyyksiä – kelluva torii- portti. Se kuuluu itseasiassa Itsukushima-jinja temppeliin, joka koostui monenlaisista pikkualueista/laitureista, jolla oli oma temppelihuoneensa. Saarella oli sen temppelin lisäksi yli kymmenen muuta ja turistien määrä oli suuri! Mutta kun kävelee pikkupolkuja pitkin saaren sisäosiin, metelin sijaan tulee hiljaisuus ja hienot luonnonmaisemat. Ja peurat – saarella jo satamassa peurat tulevat syömään papereita turistien kädestä ja mun lounashetkestä ei meinannut tulla mitään – peura lähes kiipesi pöydälle mujimaki-kakkujeni (tai mikä niiden nimi nyt olikaan) perään.

Saaren yksi erikoisuus oli vielä osterit, jota tarjottiin monessa eri kojussa – mutta jäi edelleen kokeilematta. Se on aika hassua täällä, että jos paikkakunta on jostain asiasta kuuluisa, kuten tässä tapauksessa Miyajima näistä kakuista, niin niistä väsätään lippuja, avaimenperiä, pyyhkeitä, tyynyjä, erilaisia ruokavariaatioita yms...

Hiroshima on selviytyjä kaupunki. Atomipommi tappoi 1945 elokuussa 140 000 ihmistä (+- 10 000) ja tuhansia sen jälkeen leukemiaan ja erilaisiin syöpiin. Muistomerkit ja museo olivat hienot. Muistamisen hallissa (Peace memorial hall) on arkistoitu tuhansien ihmisten muistoja tästä tapahtumasta ja ihmisistä jotka kuolivat siellä. Japanilaisilla on myös ihan erityinen nimi niille ihmisille, jotka selviytyivät atomipommista - hibakuska. Aiemmin vuosipäivänä pääministeri tapasi aina näitä ihmisiä, mutta tapa loppui 90-luvun lopussa. Museon näyttelyä katsoessani heräsi todella kysymys, miksi ihmeessä USA pommitti vielä Nagasakiakin – Hiroshima toi heille sen ’toivotun tuloksen’, että Japani suostui rauhanehtoihin ja Neuvostoliitolle ’näytettiin’ – sodan uhrien hinnalla...  Kuvassa A-bomb dome ...

Lähes kaikki sodan muistomerkit on kuitenkin nimetty rauhan muistomerkeiksi – ei sodan! Ulkona on ikuisen tulen muistomerkki, joka sammutetaan sinä päivänä kun maailmassa ei ole enää yhtään ydinasetta. Tiesittekö, että oli maailmanlaajuinen liike tai tavoite, jonka mukaan tämä olisi pitänyt saavuttaa 2010-luvulla, mutta nyt tavoite on siirretty 2020-luvulle.