Kotona eilen alkoi lähteminen yhtäkkiä jännittää kovasti- en tiedä miksi- tämä oli eka kerta. Mutta kentälle päästyäni se hellitti. Voi olla että syynä oli n. 30kg tavaraa (19kg laukku, 6kg reppu ja ehkä noin 3kg käsilaukku. Jo Japanissa on pakko hävittää osa tavaroista. Ja jo ensimmäisen päivän aikana olen huomannut, että suuri osa matkasta tulee kulumaan laukun pakkaamiseen, järjestelyyn, tavaroiden etsimiseen ja taas pakkaamiseen.

Lentokone kierteli ja kaarteli ihan Lontoon ydinkeskustan päällä – näin Towerin ja London Bridgen selvästi. Miten ihmeessä annetaan lentokoneiden odotella kiertäen keskustan päällä?

Päästyäni Heathrown kentälle, passitarkastusjono oli pitkä ja englantilaiset virkailijat yrittivät turhaan opastaa ihmisiä tulemaan oikeaa reittiä pitkin eikä oikaisemaan. He unohtivat sanoa, että ei-EU kansalaisten pitää mennä ihan eri paikkaan, englantinen jonotussysteemi on selvästi jo ohitettu muilla eurooppalaisilla tavoilla.

Hoppa-bussilla pääsin kätevästi lentokenttähotelliini, mutta bussikuskin tapa ohjeistaa ihmisiä jättimäisten matkatavaroittensa kanssa, kertoi kyllä myös, ettei englantilaisten järjestelmällisestä luonteenlaadusta ole mitään jäljellä. Ihmiset joutuivat hyppimään ulos ja sisään matkalaukkuvuorien yli. (Silloin ei minunkaan matkatavaramääräni tuntunut niin kovin suurelta...)

Kotiuduttuani laivan hyttiä muistuttavaan hotellihuoneeseen ja purettuani osan tavaroista, päätin mennä syömään jotain hotellin snackbaariin. Ja koska ihmisellä täytyy olla jotain tekemistä ja matkaharrastus, olen myös tällä matkalla päättänyt aloittaa ravintola-arviot paikoista, jossa käyn, arvioiden ruuan, palvelun ja ilmapiirin tähdillä ja selityksillä. Siitä lisää myöhemmin. Myös booking.com tulee samaan jokaisesta hotellista seikkaperäiset arvostelut.

No- tuolla snack baarissa kävi taas ilmeiseksi, että englanti on hyvää vauhtia taantumassa jonnekin 80-luvun lopun halpamatkailukulttuurin vaihteille. Suurin ongelma oli paitsi tietysti tilausten ottaminen, myös ruokailuvälineiden puuttuminen - on niin vaikeeta muistaa tuoda ihmisille ruokailuvälineitä samalla/ennen/jälkeen kun tuo heille ruokaa. Tilasin butternutsquash- (selvitän mitä se on ja ensi kesänä kasvatan niitä- jonkinlainen kurpitsa) pinaatti -stilton-risottoa. Se olisi ollut ihanaa, ellei olisi jäähtynyt haarukkaa odoteltaessa. (En koskaan saanut veitseä, mutta mitä turhia...). Laskua ei minulle (muille kyllä) tuotu vaan pyydettiin menemään vaan suoraan kassalle.

Ja juuri kun eilen maanantaina päätin, että englantilainen kulttuuri on menossa alas, niin tänä tiistaiaamuna tapasin todellisen englantilaisen herrasmiehen. Hän auttoi raahaamaan lentokenttäbussiin laukkuni (tarjoutui...) ja kävi sitä matkan aikana siirtämässä ettei se jäänyt muiden jalkoihin. Ja sitten tulin Heathrown terminaali 5een - wau- onpa hieno! Malagassa on myös uusi upea terminaali, mutta häviää kyllä tälle.

Eli enpä enää tiedä mihin englantilainen kulttuuri ja elämäntapa on menossa... mutta väliäkö sillä. God save the Queen ja näkemiin Englanti!