Nyt alkaa lähestyä Japanin osuus matkasta loppuaan. Huomenna keskiviikkona 1.12. lähden Australiaa kohti. Viime yönä täällä oli kuulemma maanjäristys, mutta en ole huomannut yhtän mitään! Turha puhua enää sitä, että olisin herkkäuninen!

Kuvia täältä Japanista on kertynyt yhteensä yli 400 kappaletta. Kirjoitan siksi tänne mahdollisimman paljon myös muistoja, koska en sitten kuitenkaan alkanut pitää sen kummempaa päiväkirjaa - tämä saa toimia minulle itsellenikin sellaisena. Se mitä jään kaipaamaan on ruoka (vaikka juuri nyt kunnon pihvi ja viini kuulostaakin tosi hyvältä!) ja puutarhat- täällä on sellaista kauneutta mitä on vaikea löytää muualta. Se mitä en jää kaipaamaan on sää (- täällä on melko kylmä -aamuisin on selvästi alle 10 astetta) ja tupakointi (kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa saa tupakoida, samoin osassa hotellihuoneita---).

Ostokset jäi tekemättä - ei yksinkertaisesti ole tilaa. Ainoat asiat, jotka täältä hankin kotiinvietäväksi ovat yksi Ukiyo-e printti, yksi koru ja Tokio Local Design t-paita ja muutamia jänniä kosmetiikkajuttuja (puuteripaperia ja omenantuoksuista hiusvahaa..). 

Mutta paljon hauskempaa on puhua siitä, mitä en ostanut, tässä kuluttamisen luvatussa maassa! Tavarataloja on valtavasti ja ne ovat suuria - 9 kerrosta tuntuu olevan ihan standardi. Toreja, markkinoita ja muita kauppoja on sitten niissä kulmissa, missä ei ole ravintoloita. Normaalimatkalla jotain näistä seuraavista olisi taatusti päätynyt kotiin Suomeen - mutta nyt ei voinut- järki voitti! 

En siis ostanut mitään Uenon keittiötarvikkeita myyvältä kadulta - joo - siellä on kokonainen katu täynnä liikkeitä, joissa myydään kaikenlaisia astioita, ruuanlaittovälineitä, ravintolatarvikkeita ja jopa tarjoilijoiden asuja. En ostanut mitään näistä. 

  

Kaupoissa muoti on varsin nuorisopainottunutta, vaikkakaan suomalainen nuoriso ei kyllä niitä vaatteita ostaisi. Suuri osa noin lukiolaistytöistä näyttää pukeutuvan koulun ulkopuolella (usein koulupuku...) samanlaisiin vaatteisiin kun Suomessa noin 7-vuotiaat vaaleanpunaista karva- ja pitsimuotia suosivat pukeutuvat. (Paitsi että näillä asuun kuuluu pakollisena myös irtoripset). Jotain järkeä on siinä, että allaolevassa kuvassa olevia villahousuja on saatavissa monenlaisia eikä haittaa, vaikka ne näkyvät superlyhyen hameen alta. Huomatkaa myös karvaiset rintsikat. Kenhissä kuuluu näin talvella olla myös jonkilaista karvaa. En ostanut näitäkään.

Muutoin pakkauksella on tärkeä merkitys täällä. Suosittu tuliainen (varsinkin Kiotossa näitä kauppoja oli katutolkulla) on makeis- tai leivonnaisrasia. Mutta rasia tuntuu olevan tärkeämpi kuin sisältö. Muille tiedoksi - Sari jo tietää- nämä perinteiset makeiset ja leivonnaiset ovat pahoja ylimakeita ja kummallisia. Rasiat ovat kyllä tosi kauniita! Jos olisi mahtunut, olisin jonkun tämmöisen ostanut!

Kuulumisiin, nyt voi mennä seuraavaa blogia odotellessa hetki. Japanissa internet on ilmainen ja se tuntuu olevan joka paikassa. Australiassa se on maksullinen - ainakin hotelleissa...