Hiroshimassa 25.11. n. klo 21.00

Hämmästyttävää - huomasin kävellessäni Hiroshiman keskustassa noin 18.00 että alkoi sataa- eikä minulla ollut tietenkään sateenvarjoa mukana. Päätin etsiä ruokapaikan Hiroshiman katetun keskustakatu alueen alta (varmaan noin 1km verran katettua aluetta...).

Löysin lopulta hyvän paikan - tilasin ruokaa ja mietin tuliko sitä tarpeeksi (kuten aina - ja kuten aina olin pahasti väärässä - ruokaa tuli aivan liikaa). Tilasin sakeakin tänään - ja ne toivat minulle ison pullon (vain 300ml - ei sentään mitään votkapullon kokoa)- eli määrä vastannee noin 2-3 votkapaukkua... Yritin juoda sen kaikki, koska se vaikutti helpommalta vaihtoehdolta kuin se, että yrittäisin selittää, että halusin pienen pullon.

Yritin syödä japanilaisen sivistyneesti sushejani, gyoza- kääryleit ja tofuani ja juoda samalla mahd paljon oluttani ja sakeani. Sitten muutaman paikan päähän tiskille (izakaya tyyppisissä ravintoloissa tämmöinen yksin liikkuva gaijin johtuu aika usein tiskille - mutta se on aika kivaa, koska näet kun kokit tekevät töitä) osoitettiin yksi musta pitkätukainen nuorisomuodin mukaisesti pukeutunut japanilaistyttö. Tai niin luulin, kunnes neitokainen kääntyi minuun päin - hän näytti minua paljon vanhemmalta laitapuolen kulkijalta, jolta oli joka toinen hammas poissa. Kun tarjoilija otti hänen tilauksensa (enkä huomannut siinä pienintäkään epäilyksenhäivää - tarjoilijan käytös oli moittteetonta...) kaivoi tämä nainen tyynesti muotikäsilaukustaan muovipaketin, jossa oli ilmeisesti 2 riisieväspakettia. Hän otti ne tyynesti sieltä, asetti ne edessään olevalle lautaselle ja alkoi syödä niitä maustaen niitä ravintolan soijamausteella. Minä olin jo melkein syönyt (ja juonutkin suomalaisen nopeasti pohjanmaan kautta), pyysin laskun ja menin maksamaan. En tiedä mitä tälle entiselle katuruusulle tapahtui...

Lähdin alas portaita, portaita ylös tuli 5-8 salary mania (japanilainen toimistotyömiesten seurue) jotka siinä kovaäänisesti kommentoivat jotain. Heidän jäljessään oli keski-ikäinen nainen, joka laittoi kiinni sateenvarjoaan (tarpeetonta tehdä se vasta tässä, koska oltiin katoksen alla, ja todelliseen sadekohtaan oli matkaa noin 50m). Yhtäkkiä hän työnsi sateenvarjonsa (japanilaisen läpinäkyvän) minun käteeni ja sanoi jotain. Kysyin englanniksi mitä - tarkoitatteko sitä todellakin - annatte sateenvarjon minulle? Hän vaan nyökkäili ja minä otin sateenvarjon ilolla. Ei tarvinnut kävellä hotellille sateessa vaan turvallisesti ja miellyttävästi läpinäkyvän sateenvarjon alla....

Onko koskaan kenellekään käynyt niin , ettät tuntematon lahjoittaa sateenvarjonsa???