Tiedän, ettei vieraiden ihmisten mukaan pidä lähteä. Mutta jos kyseessä on omaa äitiäni vanhempi valkoiseen minkkiturkkiin pukeutunut nainen, ajattelin että poikkeuksia tuohon sääntöön voi tehdä.

Olin menossa Ginzaan metrolla ja istuin tämän uuden ystäväni 'Keikon' (luulen niin - vaikkakin hänellä oli myös kukkanimi, jonka saa opiskeltuaan Ikebanaa pitkän aikaa- hänellä se nimi oli 'mestari-joka elää'... aika mahtipontista) viereen. Hän alkoi 3 pysäkin jälkeen kysellä kohtuu hyvällä englanninkielellä kysymyksiä. Lopulta hän kertoi, että hänellä on kukka-asetelma näyttely yhden tavaratalon yhteydessä (myöhemmin kävi ilmi, että koska hän oli ostanut turkkinsa sieltä tavaratalon boutiquesta, hän oli saanut laittaa pikku näyttelytilaan tämän näyttelyn.) Hän pyyteli kovasti anteeksi ja ehdotti, että ei tietenkään halua mitenkään häiritä ohjelmaani, mutta olisi kovin iloinen jos haluaisin tulla sitä katsomaan. Koska minun 'ohjelmaani' tällainen visiitti mahtui, myönnyin.

Odotin perinteistä ikebanaa- mutta tämä olikin enemmän eurooppalainen tapa asetella kukkia. Ja suoraan sanottuna mun vanhempien kotona taitaa olla aika paljon eurooppalaista ikebanaa - ja täytyy sanoa ymmärtämättä asiasta mitään, että äitin tekemät  'eurooppalaiset  ikebanat' on aika paljon hienompia!

No - sain tietysti teetä ja makeaa palaa (Sari - tämä ei ollut niin pahaa kuin japanissa yleensä - pystyin syömään ja hymyilemään ilman kovin paljoa teeskentelyä). Annoin osoitteeni, joten voin nyt odottaa joulukorttia ystävältäni. Tutustuin myön kaupan koruihin ja turkkeihi - korujen hinnat liikkuivat siinä 10k€ hujakoilla - turkkien hintoja en kehdannut katsoa, mutta olivat minunkin silmääni kalliita ja erikoisia. (Uudella ystävälläni oli siis tosi ohut valkoista minkkia olevan kääntöturkki- ymmärtämättömän arvio: tosi kallis!)

Lukuisten hyvästien, kumartelujen ja keskinäisten 'arigato gozaimasujen' jälkeen suuntasin alkuperäisen suunnitelmani mukaan Ginzalle, jossa kävin Tokion yhdessä vanhimmista tavarataloista Mitsukoshissa ja kävelin sieltä keisarillisen palatsin puutarhaan. Nautin puistossa mukaanostamani lounaan (crab ja scallop cakeja) ja otin pakolliset turistikuvat Niju-Bashista (kaksois-silta joka johtaa keisarilliseen palatsiin, jota rahvas ei tietenkään pääse lähellekään. Sitten poliisit alkoivat häätää ihmisiä lähistöltä ja siirrellä portteja - valmistella selvästi jonkun tärkeän ihmisen saapumista. Jäin odottelemaan ja noin 15minuutin kuluttua palatsista lähti Mongolian presidentti (joo- poliisi sanoi sen minulle). Sääli - olisi ollut hienompaa nähdä vaikka tuleva keisari (japanin kuningassuku on maailman vanhin vallassa oleva kuninkaallissuku). Myöskään varsinaisesta palatsista ei päässyt näkemään vilaustakaan...

Puutarha minkä me tavalliset pääsimme näkemään - ei ollut ehkä ihan niin hieno kuin kuvittelin, mutta johtui myös vuodenajasta. Sen jälkeen takaisin hotellille, virvoitusjuoma automaatista (vaikka se oli taas vahingossa sitä kamalan makuista teetä...) ja töihin...

Ottamani kyytabletti - jonka pitäisi auttaa jetlagiin - tuntuu kyllä auttavan. Kaiken ratkaisee se, miten saan nukuttua ensi yönä...

Tokio 18.11. kello 17.18