22.11. Skinkansen – matkalla Tokiosta Kiotoon

En huomannut viime kerralla, että Skinkansenin – luotijunan, joka on Japanin ylpeys – penkit on näin epämukavia. Mun selkä on näihin penkkeihin yksinkertaisesti aivan liian pitkä – nukkumisen voi unohtaa. Tänään maanantaina menen siis Kiotoon ja olen siellä 2 yötä melkein aidossa kapsuli-hotellissa. Varasin keskiviikoksi istumapaikan Hiroshimaan menevään junaan ja sieltä on varattu ryokan – paikallinen majatalo- huone omalla kylpyhuoneella kahdeksi yöksi.

Nämä molemmat junamatkat – Tokio-Kioto ja Kioto-Hiroshima kestävät tällä Hikari-luotijunalla noin 2,5-3 tuntia. Kun näiden hienojen junien istumamukavuudeln kanssa on vähän niin ja näin, niin taidan sittenkin tulla sieltä Etelä-Honshusta takaisin palasissa. Ajattelin jossain vaiheessa Naganoa, mutta tämän junamatkan ja sen paikan kylmyyden takia taidan jättää sen nyt väliin. Vaihtoehtona on vielä mennä Kinosakiin (onsen kylpyläkaupunki länsirannikolla Kioton kohdalla) tai Naraan tai Himejiin. Katsotaan mitä päätän....

Söin tässä rankan kirjoittamistyön välissä lounaan – ostin kiertävältä myyjältä sandwichin ja kahvin. Ttosin sen leivän välissä oli jotain joka muistutti makeaa kanapihviä. Suurin osa ihmisistä tuli junaan eväspussin kanssa (johtunee paitsi hinnoista ja valikoimasta) ja nyt koko junavaunu on yhtä suurta junapicnicciä. Erilaisia boxeja on vaikka minkälaisia. 

Tämä luotijuna kallistelee välillä. Jäin miettimään mikä näiden junien tekniikka oikein on. kallistus tuskin johtunee siitä, että itse rata olisi kallellaan. Tätä vauhtia ( yli 300km/h uskoisin) ei kyllä varsinaisesti huomaa – maisemat vilahtelee kyllä ohitse nopeasti mutta ei se tunnu paljoa nopeammalta kuin normaali juna. Tosin aika usein mennään jossain tunnelissam jossa menee korvatkin lukkoon. Välillä näkyy pieniä taloja vieri vieressä kukkoloiden väliin ahdettuna- ihan niinkuin jossain filmissä...

Yksi juttu, mikä teki täällä junassa vaikutuksen. Kun konduktööri – pukeutuneena jokseenkin lentokapteenimaiseen asuun- tuli tarkastamaan matkaliput, hän sanoi jotain hillityllä äänellä junan ovelta ja kumarsi. VR:n kannattaisi harkita tämän käyttöönottoa – tuli heti jotenkin juhlava ja kunnioitettu olo.

Tänään on taas vähän sateinen päivä – asteita on ehkä noin 15 astetta- ihan harmaan syksyinen päivä. Kiotossa pitäisi olla vielä ruskaa- katsotaan. Junamatkaa on jäljellä vielä 2 tuntia, työt on tehty ja eväät on syöty – mitä mää nyt tekisin??