17.12. Brisbane

Minulla joulu olikin jo tällä viikolla! Tämän viikon Hervey Bay ja Frasier Island-retki oli niin hieno, että päätin, että se oli mun joululahjani ja joulujuhlani. (Tämä siltä varalta, ettei oikea joulu sitten olekaan ihan niin kiva...)

Lähdin maanantaina köröttelemään bussilla kohti Hervey Baytä. Bussimatka kesti kyllä kamalat 5 tuntia, mutta siinä oli lounasbreikki välissä ja 2 elokuvaa, joten se meni nopeammin kuin luulin. Pääsin lopulta perille hotelliini Mantraan, sain huoneen ja kun astuin sisään, tuli sellainen olo, että sai lahjan. Huone oli tilava, valoisa ja puhdas ja näköala oli suoraan merelle ja kauniiseen satamaan. Lisäksi kylpyhuoneessa oli oma poreallas ja jos jätti kylpyhuoneen ikkunan auki, saattoi ammeesta katsella sataman veneitä...(Olen melko varma, etten varannut niin hienoa huonetta, mutta hotellissa oli selvästi aika vähän porukkaa, joten jostain syystä antoivat pikku bonuksen.)

Hervey Bay itsessään oli tosi amerikkalaistyyppinen pikkukaupunki (tekisi mieli sanoa junttila, mutten sano). Ne hölmöt mainostavatkin itseään satamana Frasier Islandille (daa-a ??).

Hotellin vieressä marinassa oli monta hyvää ravintolaa, joissa ihanat merelliset ruuat ja kunnon steikit maksoivat vain murto-osan Sydneyn hinnoista. Söin siellä myös aamiaisen – munia, pekonia, hedelmiä ja pannukakkua – kaikki samalla lautasella...

Torstai-iltana kun olin syömässä ravintolassa iltapalaa yhdessä uusien australialaisten ystävieni, kolmen sisaren, kanssa, nousi myrsky. (Maanantai-iltana tullessani samaan ravintolaan, sisaret vaativat, että tulen istumaan heidän kanssaan, ettei tarvitse yksin syödä...) .Jo kun kävelin sen 50m ravintolaan, koko itäinen taivas vilkkui ja salamat välähtelivät siellä, mutta mitään jyrinää ei kuulunut. Kesken ateriaa myrsky siirtyi päällemme, mutta ravintolan henkilökunta kävi vaan laskemassa muoviseinät paikoilleen ja homma jatkui. No myrsky oli niin raju, että minun jalkani kastuivat täysin, koska istuin reunimmaisena, mutta kun lämpöä oli noin 25 astetta, ei se mitään haitannut.

Frasier Island oli hieno elämys – maailman suurin hiekkasaari ja kuuluu maailmanperintöluetteloon. Kun odottelin muuta ryhmää ekan päivän aamuna Kingfisher Bayn hotellin aulassa, näin ilmoitustaululla ison lapun – nopeusrajoitus rannalla 80, muualla 30.

Ajattelin, että se on joku vitsi. Ei ollut – saaren hiekkatiet ovat tosi kapeita, vain maasturilla tai nelivetorekalla (yep – ovat tehneet kuorma-autoista busseja) ajettavia ja niillä ei varmaankaan edes pysty ajamaan 30 kovempaa.

Sen sijaan saaren itärannikko on pelkkää beachiä – 95 km. Siellä kaikki huristelevat rantaa pitkin, ikään kuin se olisi katu, mitä nyt vähän täytyy aaltoja väistellä, jos on nousevesi ja vähän myrskyistä.

Kiersin saarea 2 päivää – eka päivä noin 30 hengen ryhmässä kuorma-autobussilla, mutta etupenkillä ja toinen päivä yksin oppaan kanssa maasturilla. Sain siis ihan privaattikierroksen. Näin 2 päivän aikana sademetsiä, tavallisia eukalyptysmetsiä, puroja, järviä ja luonnon altaita. Kävelin metsässä ja dyyneillä ja kiipesin ’Indians Head’ kalliolle ja uin Shampanja-altaassa.    

Keskiviikkoiltana minulla oli jouluateria. Alkupalaksi australialainen maistelulautanen – krokotiilia, emua ja kengurua joissa oli ’bush food’ kastikkeet (bush tomato kastiketta, bunuya-pähkinä pestoa ja bush-luumu hilloa). (Kiva että tuli maistettua noita erikoisuuksia – enää ei tarvi...). Pääruuaksi söin erinomaisia kampasimpukoita. Ja kumma kyllä – tämä ravintola oli niin hieno, että annokset olivat kaikista muista ravintoloista poiketen aika pienet- mutta sainpahan syyn kerrankin ottaa jälkiruuaksi paikallisen juustolautasen (se sen sijaan oli niin iso, etten jaksanut kaikkea – onko järkee?). Palanpainikkeeksi tietysti australialaisia viinejä. Oli oikein kiva jouluateria!