5.1. KohChang

KohChang on Thaimaan toiseksi suurin saari, jonka nimi tarkoittaa joko elefanttisaarta tai numeroa 11... Näin minulle on sanottu – tiedä sitten kumpi on totta vai ovatko molemmat. Tämän pitäisi olla vähän uudempi turistisaari – turistipilaantumaton... Ei ehkä ihan ole, mutta en ole myöskään varma tykkäisinkö itsekään sellaisesta - se tarkoittaisi käytännössä ei palveluita. Ei taida olla minusta tulossa aitoa seikkailijaa ja turistinakin olen tätä nykyä laiskistunut.

Bangkokin bussiasemalla kun odottelin bussin lähtemistä Tratin lauttarantaan, huomasin yhtääkkiä että kyseessä olikin joko ´’valtakunnallinen pakene Suomesta päivä’ tai ’ kaikki Bangkokin suomalaiset lähtekää KohChangiin teemaviikko’ tai ’superale KohChang suomalaisille. Olin jostain syystä hyvin ärtynyt – minä joka en ollut viimeiseen 1,5 kuukauteen nähnyt kuin 2 suomalaista. (Törmäsin yhteen pariskuntaan Brisbanessa hotellini aulassa ja juttelimme siellä varmaan tunnin , koska tuntuivat niin tutuilta.) Minua ärsytti se suomalaisten turistien lauma, joka oli keksinyt saman ainutlaatuisen idean kuin minä... Bussin noin 30 matkustajasta yli 10 oli suomalaista. Pidin suuni kiinni, jotta luulisivat ruotsalaiseksi (niitäkin oli aika monta). Viiden tunnin bussimatka (joka kylläkin kesti 6 tuntia) maksoi 250batia eli noin 7 euroa, joten halvalla tuli Suomiseuran matka.

Täällä Thaimaassa ei turhaa hössötetä sellaisten asioiden kuin liikenneturvallisuuden takia.  KohChangin satamassa oli joukko paikallisia taxeja – avolava kuormureita, joihin oli lisätty katto matkatavaroiden kuljetusta varten ja muutama penkki sisälle. Ei ollut mikään ongelma, jos kaikki eivät mahtuneet, pystyihän aina yksi roikkumaan portaalla pitäen kiinni kaiteista. Ja jos kuormuritaksikuskimme halusi ohittaa jonkun, hän tööttäsi – en tiedä puuttuiko vilkku vai olisiko sen käyttö vaikuttanut nörtiltä...

Viimeksi kirjoitin noista kutsumanimistä. Tykkäsin ehdottomasti enemmän tuosta Asutralian tavasta kuin tästä Thaimaan tavasta – täällä olen valitettavasti aina ’madam’. (Paitsi kun ovat kirjoittaneet minulle etukäteen hotellikortteja – siellä olen Mr....) Eikös se ’Sweetie’ sovikin mulle hurjan paljon paremmin!!!

KohChangin hotellini Aana resort on koko reissun hienoin hotelli – ei kallein- mutta hienoin lomapaikka. Kunnon hotelli aamiainen ja auringonotto beachillä saa minut tuntemaan kuin olisin lomalla. Tänään lomatunnelma pikkasen joutui koetukselle, kun halusin kokeilla Thaihierontaa, jota rannalla on tarjolla 250batin (=7e) hintaan. Olen ottanut semmoisen kerran ennenkin Vietnamissa – en tajua miten olin unohtanut. Se palasi mieleeni kun yritin olla huutamatta , kun kovanäppinen pieni tyttö puristeli sääriäni. Se oli kaikista kivuliainta. Tämä ei onneksi kävellyt päällä niin kuin se viimekertainen teki. En taida mennä huomenna uudestaan, vaikka halvalla saisikin...

Thairuoka ei ole ihan yltänyt sille tasolle kuin mitä odotin. Halpaahan se on, mutta ainakin toistaiseksi syömäni annokset ovat olleet vähän mauttomia. Jaa – eipäs sittenkään – Bangkokissa yksi tavaratalon ruokapaikassa syömäni papaya salaatti räjäytti tajunnan ja oli hyvää...

Jatkan nyt lomaa – minä laiska turisti...