26.11. Kinosaki onsen

Päätin siis perjantaina 26.11. lähteä junalla Kinosakiin, joka on Honsun saaren länsirannikolla. Kokonainen kaupunki on pyhitetty onsen-kulttuurille. Onsen tarkoittaa kuumaa lähdettä, joita Japanissa on yli 3000- matkakirjani sanoi ’like Iceland on steroids’. Onseneita on erilaisia – erillisiä kylpylöitä tai hotelleilla ja majataloilla voi olla oma onsen. Idea on lillutella kuuman veden altaassa ja rentoutua.

Sain Kinosakin turistitoimistosta (jota en olisi arvannut siksi, ellei sitä olisi minulle osoitettu koska länsimaisia merkkejä ei näkynyt missään) varattua ryokan huoneen yhdeksi yöksi – lauantai-iltana koko Kinosakin majoituskapasiteetti oli jo täynnä. Löysin ryokanin muutaman erehdyksen jälkeen. (Mun täytyisi muistaa kirjoittaa muutama valittu sana näistä Japanin kartoista – ne on aika arvaamattomia, koska ne voi olla miten päin vaan eikä välttämättä piirretty oikeilla mittasuhteilla... mrrr) Siellä minut ohjattiin huoneeseen (tietty olin ottanut kengät pois ja saanut tilalle lipokkaat) ja vanha rouva tuli opastamaan minua miten yukata laitetaan päälle. Oli itsestään selvää, että minun kuului lähteä onsen-hoppingiin (= käydä parissa onsenissa ennen illallista) ja että siihen piti pukeutua asianmukaisesti. Yukatan päälle (vasen puoli pitää ehdottomasti olla päällä) vyö kaksinkertaisena ja sitten päälle vielä toinen lyhyempi ’kimonojakku’. Ja nämä yukatat laitettiin siis ilman mitään alla – nude- sanoi rouva moneen kertaan. Pyyhkeet (2 kpl – toinen pikkuruinen ja toinen tavallinen) kassiin ja menoksi. Ai niin, ja sitten vielä getat – eli japanilaiset puiset sandaalit – joilla piti minun sipsuttelemani pitkin katuja.

Arvatkaas oliko hassu olo kun lähti siinä asustuksessa ulos... Mutta katuja pitkin sipsutteli muita yhtä hassusti pukeutuneita ihmisiä, mutta täysin luonnollisen oloisina. Hassua oli myös olla kadulla ilman alusvaatteita kun raikas tuuli puhalteli ’privaatti-alueiden’ ympärillä. Välillä vastaantulijat tervehtivät arvokkaasti nyökäten, varsinkin jos antoi heille tietä. Sinä iltana satoi, joten varustukseen kuului myös sateenvarjo, jota ei tunnuttu pitävän kenenkään omaisuutena. Lämpöä oli ehkä noin 10 astetta, mutta ilmeisesti näin toimitaan myös pakkasella...

Ensimmäinen onsen, johon menin, oli ulkoasultaan rakennettu muistuttamaan Kyoton keisarillista palatsia. Astuin sisään, luovutin sandaalini ja minut ohjattiin naisten puolelle. (Taas kait niiden oli pakko, ei missään mitään länsimaista kirjainta...) Ensin riisuttiin ja laitettiin kamat lokeroon. Sitten pieni pyyhe mukaan ja sisälle. Seinustoilla oli pesupaikkoja, matalat jakkarat ja pikkuruiset pesuvadit ja 2 hanaa, joista tuli samaan aikaan vettä. Ymmärsin ja tiesin, että ensin pitää olla puhdas, koska onsen ei ole peseytymispaikka. Puhdistautumisen jälkeen vaikeeta – olikohan miesten puolella yhtä pien et penkit ja vadit...) menin ensin heidän rotumburoohonsa – ulkoaltaaseen. Vesi oli järkyttän kuumaa – minulta kesti kauan päästä sinne ja ensiksi epäilin melkein saavani palovammoja. Siellä sitä sitten istuttiin altaassa niin kauan kun pystyin (mikä ei ollut kovin kauaa) ja sitten hyöryhuoneeseen ja sitten taas altaaseen. Minun oli pakko käydä välillä kylmässä suihkussa, koska se tuntui melko rankalta. Tämän onseilun jälkeen kävin vielä toisessa onsen paikassa saman kadun varrella ja sitten ryokaniin syömään. Syönnin jälkeen kävin vielä kolmannessa paikassa...

Illallinen tarjoiltiin omaan huoneeseeni ja sitä ruokaa oli paljon...

Hyvä, etten saanut hotellia toiseksi yöksi, en tiedä olisinko jaksanut käydä enää lisää onsenissa. Kyllä nämä japanilaiset tietää mikä on turistille hyväksi.